Hyvinvoinnin talkoot

Tympäännytkö toisinaan siihen, että niin moni asia täytyy etsiä ja tehdä itse netissä? Entä oletko joskus yllättynyt myönteisesti siitä, mitä kaikkea sieltä löytyy? Kyse on digitalisaatiosta, ilmiöstä jossa yhä useampi arjen toiminto ja palvelu siirtyy sähköiseen muotoon ja internettiin. Korona-aika on korostanut digiympäristöjen merkitystä entisestään paitsi kuntalaisten, myös esimerkiksi yhdistysten, seurojen ja vapaaehtoisten arjessa. Niiden tuttua, kasvotusten tapahtuvaa toimintaa ja kohtaamista on pitänyt rajata, tiukimmissa pandemian vaiheissa jopa keskeyttää.  Samaan aikaan kansalaistoiminnan rooli ihmisten hyvinvoinnin rakentajana on yhä tärkeämpi asia.  Virtuaalisen osallistumisen ja yhdessäolon tultua monelle tavaksi fyysisen tapaamisen ja tekemisen rinnalle, paine digitaalisuuteen kolmannen sektorin toiminnassa on kasvanut. On tärkeää mennä sinne, missä ihmiset ovat. Muille kuin älypuhelin kädessään syntyneille diginatiiveille tämä voi kuulostaa vaativalta. Tarkemmin aja

Monelle sunnuntai-iltapäivät ovat laiskan levollista aikaa. Ei ehkä ole erityistä tekemistä, mutta jotain olisi kyllä kiva tehdä, johonkin mennä. Käydä vaikka kirjastossa. Ylöjärvellä se onkin ollut jo muutaman vuoden ajan mahdollista Leijassa (omatoimisesti myös Kurussa ja Viljakkalassa). Nyt koronavuonna kirjasto yhdisti voimansa Tampereen työväenopiston ja kulttuuripalveluiden kanssa ja päätti, että raskaina aikoina tarvitaan vastalääkettä: uusia ajatuksia ja uutta keskustelua. Kun mediat puuskuttavat tajuntamme vuoron perään ja yhtä aikaa koronaa ja diktaattoreita, on vastalääkkeitä kehitettävä kuin koronarokotetta.  Kehittely onkin ollut nopeaa ja tuloksekasta, on jo ihmiskokeiden aika. Sinut kutsutaan koehenkilöksi.  Lääke sisältää paikallista kulttuuria, tilaisuuden ajattelevien ihmisten kuuntelemiseen ja elämyksiin sekä kiinnostavaan keskusteluun.  Kuten kaikilla lääkkeillä, tälläkin voi olla sivuvaikutuksia. Yleisimpiä ovat addiktoituminen kirjastoon, lukemiseen ja uusien aj